Synnytyskertomukseni: suunniteltu sektio

Kuten jo aiemmassa julkaisussa (täällä) mainitsinkin, niin tyttäremme syntyi suunnitellulla sektiolla lokakuussa 2020. Tosin tyttäremme näytti jo ensimmäisiä merkkejä syntymisestä ollessani raskausviikolla 32+1. Minulla oli rakenneultrassa todettu edessä oleva istukka, jonka takia meille oli sovittu ylimääräinen ultra raskausviikolle 32. Ultran yhteydessä havaittiin, että minulla on etinen istukka ja kohdunkaulani oli äkillisesti lyhentynyt 15mm eli 1,5cm. Etinen istukka (placenta praevia) tarkoittaa, että kohdun alaosaan kiinnittynyt istukka peittää osittain tai kokonaan kohdunkaulakanavan sisäsuun ja kohdunkaulan pituus on tyypillisesti 20-30mm tai yli 30mm riippuen raskauden vaiheesta. Minulla etinen istukka peitti kokonaan kohdunkaulankanavan sisäsuun, jolloin tyttäremme ei voinut syntyä alakautta, koska istukka oli vauvan ja kohdun välissä. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että istukka olisi syntynyt ennen tytärtämme, joka olisi ollut tyttäremme kannalta hengenvaarallista.

Etinen istukka ei aiheuttanut tuossa vaiheessa suurta huolta, mutta koska kohdunkaulani oli lyhentynyt huomattavasti, jouduin Naistenklinikalle hoitoon samantien. Muistan vielä neuvolalääkärin sanoneen, että itse vauvalla ei ole mitään hätään, mutta hän voi syntyä koska vain. Neuvolalääkäri kertoi, että tyypillisesti Suomessa kohdunkaulan ollessa 15mm tai alle, synnytys voi käynnistyä viikon sisällä. Olimme aivan puulla päähän lyötyjä! Urheilin ja pyöräilin tuolloin töihin keskustaan (n. 10min ajomatka) ihan normaalisti enkä ollut huomannut minkäänlaista rasitusta muuta kuin pientä paineen tunnetta alavatsassa. Lisäksi minulla oli ollut vähäistä verenvuotoa raskausviikolla 30+2, mutta tämä oli mennyt nopeasti ohitse. Muistan olleeni aivan paniikissa kun olin vielä yksin kotona koiramme kanssa. Muistan soittaneeni Naistenklinikalle ja käyväni vain itkemään. Onneksi siellä vuorossa ollut kätilö rauhoitteli tilannetta ja sanoi kaiken olevan hyvin. Naistenklinikalta ohjeistettiin tuolloin seuraamaan tilannetta kotona, mikäli vauva liikkuu normaalisti ja verenvuoto loppuu.

Sairasloma ja ensimmäinen oleskelu Naistenklinikalla

Jouduin sairaslomalle raskausviikosta 32 eteenpäin, joka oli iso shokki, koska työt päättyivät kuin seinään. Emme osanneet ollenkaan odottaa tätä, koska rakenneultrassa oli puhuttu vain edessä olevasta istukasta, joka saattaisi vielä nousta. Kuulimme ensimmäisen kerran etisestä istukasta kyseisessä ultrassa, joka oli toisaalta hyvä ja toisaalta huono, koska emme tieneet mitään mitä odottaa tämän osalta. Tuo raskausviikon 30+2 verivuoto sekä aiemmat paineen tunteet alavatsassa selittyvät myös tällä.

Täten jouduin tuosta hetkestä viideksi päiväksi hoitoon Naistenklinikalle, jolloin minut määrättiin vuodelepoon vessaluvalla. Sain tällöin kaksi kortisonipiikkiä, jolla pyrittiin nopeuttamaan vauvan keuhkojen kehittymistä, jos hän sattuisi syntymään noilla viikoilla. Ensimmäisten kahden päivän aikana en tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin lepäilin, kuuntelin äänikirjoja ja katsoin sarjoja sekä tilailin koon 44 vaatteita kun tajusin kaikkien hankkimiemme vaatteiden olevan liian isoja. Tyttäremme kokoarvio oli tässä kohtaa n. 1,9kg.

Saimme Naistenklinikalla tietää, että tyttäremme ei voi syntyä alateitse vaan hän tulee syntymään suunnitellulla sektiolla. Hoitohenkilökunta oli koko ajan valmiudessa, mikäli tilanteeni pahenee Naistenklinikalla ja sektio joudutaan tekemään heti. Viiden päivän levon sekä kortisonipiikkien ansiosta kohdunkaulani piteni kuitenkin 28mm. Myös alavatsan paineen tunne oli hävinnyt eikä minua supistellut. Pääsin kotiutumaan raskausviikolla 32+5, jolloin minulle määrättiin ottamaan mahdollisimman iisisti kotona. En saanut harrastaa mitään liikuntaa tai muuta rasittavaa saati sitten yhdyntää. Lisäksi meille sovittiin sektioaika raskausviikolle 37.

Raskausviikolla 35 Naistenklinikalle ennen synnytystä

Meillä meni kaikki hyvin raskausviikolle 35+1 asti ennen kuin tiistai-keskiviikko välisenä yönä minulla alkoi yht’äkkiä tulemaan runsaasti veristä vuotoa. Pelästyin mennessäni vessaan, että minulla meni lapsivedet, mutta tämä paljastuikin runsaaksi veriseksi vuodoksi. Muistan huutaneeni miehelleni, että nyt äkkiä on soitettava päivystykseen. Soitimme tällöin heti Naistenklinikan päivykseen ja sieltä tuli määräys lähteä heti sinne tarkistamaan tilanne. Nappasimme nopeasti sairaalakassin mukaan, laitoin pyyhkeen haarojeni väliin, otimme koiramme mukaan ja suuntasimme autolle. Onneksi asumme Helsingin kantakaupungissa ja suhteellisen lähellä Naistenklinikkaa niin meiltä meni vain noin vartti ajaa tänne.

Koronan takia mieheni ei saanut tulla päivystykseen mukaan, joten jouduin menemään yksin tänne. Muistan olleeni aivan sekavassa tilassa, koska pelkäsin, että raskaus olisi mennyt taas kesken. Pysyin juuri ja juuri kasassa kun pääsin päivystyksen hoitohuoneeseen, jossa purskahdin vain itkuun kun selitin tilannettani. Muistan huoneessa olleen kaksi lääkäriä ja kaksi hoitajaa, jotka rauhoittelivat minua ja sanoivat, että ei ollut mitään hätää ja että olin hyvässä hoidossa. Lääkärit tarkistivat tilanteen ultralla sekä laittamalla minut käyrille. Onneksi tyttärellämme oli kaikki hyvin. Etinen istukka vain vuoti verta jostain syystä, jota he eivät osanneet sanoa. Jouduin kuitenkin jäämään yön yli tarkkailuun päivystykseen ja tilanne tarkistettaisiin aamulla. Olin koko yön käyrillä ja yöhoitaja kävi tunnin välein tsekkaamassa minua, että oli minulla kaikki hyvin. Yön aikana vuodot onneksi rauhoittuivat eikä minua supistellut. Aamulla lääkärit kuitenkin totesivat, että minua ei voida enää kotiuttaa, koska tyttäremme voisi syntyä koska vain, joten jäin Naistenklinikalle raskausviikolla 35+2 (keskiviikko).

Sain tuolloin keskiviikkona viimeisen kortisonipiikin ja lääkärit totesivat, että seurataan tilannetta vauvan osalta, että joudutaanko sektio tekemään heti torstaina tai perjantaina. Tilanne kuitenkin rauhoittui kahden lepopäivän jälkeen ja perjantain ultrassa todettiin, että odotetaan viikonlopun yli maanantaille, että miten sektion kanssa edetään. Viikonloppu Naistenklinikalla sujui leppoisasti, mutta odottavissa tunnelmissa. Mieheni kävi katsomassa minua joka päivä klo 16-18 välisenä aikana, koska koronan takia ei saanut käydä kuin yksi tukihenkilö ja noin tunnin verran päivässä. Minulla oli alkuun jaettu huone muiden kanssa, mutta sain lauantaista eteenpäin oman huoneen, joka oli ihan luksusta.

Synnytys keisarileikkauksella

Maanantain lääkärikäynnin koittaessa saimme tietää, että lääkärit eivät enää halunneet pitkittää sektiota pidemmälle. Sektio sovittiin alustavasti seuraavalle päivälle, johon vaikutti se, että mikäli päivystyksen puolelta tulisi akuutimpia tapauksia, nämä menisivät meidän edelle. Meillä ei nimittäin ollut mitään akuuttia hätää, joten tämä oli täysin ymmärrettävää. Tiistaiaamun koittaessa saimmekin tietää aamupäivän aikana, että sektiota ei kerettäisi tuolloin vielä tekemään vaan tämä siirtyi seuraavalle päivälle. Muistan vielä, että minua jännitti tuolloin tiistaina ihan sikana! Ihan kuin olisi ollut johonkin kisoihin menossa kun oli niin paljon perhosia vatsassa ja oli pakko käydä koko ajan vessassa.

Keskiviikkoaamun koittaessa minua ei enää jännittänyt. Pahinta tuossa päivässä oli se, että ei saanut enää syödä tai juoda mitään klo 6 jälkeen muuta kuin pari ProvideXtra-juomaa. Nämä piti juoda aamupäivän aikana klo 10 mennessä. Mieheni tuli joskus ysin aikoihin seurakseni ja odottelimme vuoroamme huoneessani. Onneksi koronatilanne tuolloin salli tukihenkilön mukaan synnytykseen, että minun ei tarvinnut kokea tätä yksin. Tosin olimme varautuneet pahimpaan, koska keväällä tilanne oli ollut aivan toinen. Noin puoli yhden aikaan kaksi hoitajaa tuli hakemaan meitä huoneesta. Tätä ennen olin vaihtanut leikkauskaavun, -hatun ja tukisukat jalkaan. Lisäksi olin saanut ensimmäisen tippakanyylin käteen. Koska vointini oli hyvä, sain kävellä yhdessä hoitajien ja mieheni kanssa leikkaussaliin. Ennen leikkaussalia mieheni meni vaihtamaan sairaalavaatteet päälle ja menin itse hoitajien kanssa leikkaussaliin, jossa minua oli vastassa kaksi leikkaavaa lääkäriä, anestisialääkäri ja ainakin 4-6 hoitajaa. Olo oli kuin Formula-varikolla kun oli niin paljon porukkaa!

Ennen itse leikkausta minulle tehtiin valmistelevat toimenpiteet, jotka pitivät sisällään mm. verisuonikanyylin laiton valtimoon (mm. mahdollista lisäverta varten), epiduraali- ja spinaalipuudutuksen laittaminen selkään laitettavan muovikatetrin kautta sekä virtakatetrin laitto. Itse epiduraali- ja spinaalipuudutuksen laitto ei sattunut yhtään, koska minulla ei ollut supistuksia ja oli helppo pysyä paikoillaan. Tosin itselleni tuli tämän jälkeen hieman heikko olo ja minua alkoi pyörryttämään. Kerroin tästä heti hoitohenkilökunnalle ja laskivat minut selälleen, joka helpotti huomattavasti oloani. Oloni koheni melkein heti, mutta en tuntenut mitään rintalastasta alaspäin. Tämä tarkoitti siis sitä, että annetut puudutukset vaikuttivat. Tämän jälkeen hoitohenkilökunta laittoi tipat paikoilleen ja mieheni saapui synnytyssaliin. Verho vedettiin eteemme, jotta hoitohenkilökunta pääsi pesemään vatsa-alueen ja tekemään loput tarvittavat valmistelut ennen kuin leikkaus alkoi.

Tyttäremme syntymä

Mieheni sai olla koko leikkauksen ajan oikealla puolellani ja silitteli päätäni koko ajan, koska molemmat käteni olivat tipoissa kiinni. Koko synnytyksen ajan hoitohenkilökunta selosti mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Olimme toivoneet tätä ennakkoon, jotta pysyisimme itse kartalla siitä mitä tapahtuu. Tämä oli ainakin itselle todella helpottavaa, koska tällöin en jännittänyt niin paljoa. Kun leikkaus käynnistyi meni varmaankin noin 10 minuuttia siihen, että tyttäremme oli syntynyt. En tuntenut spinaali- ja epiduraalipuudutuksen takia mitään muuta kuin, että joku kopeloi ja painoi vatsaani sisältä sekä ulkoa. Tällä pyrittiin avustamaan vauvaa syntymään tähän maailmaan, että tämä ei ole täysin pölmistynyt, että mihin on tulossa.

Heti kun tyttäremme syntyi kuului kova rääkäisy ja kätilö toi tyttäremme meille näytille. Sain hänet hetkeksi ihokontaktiin ennen kuin minulle tuli tosi huono olo, koska kaikki arvoni laskivat yht’äkkiä leikkaushaavasta johtuvan runsaan verenvuodon takia. Mieheni lähti tyttäremme sekä kätilön kanssa pois huoneesta ja minut parsittiin kasaan samalla kun sain lisäverta, kipulääkettä ja muuta. Hoitohenkilökunta oli varautunut jo ennakkoon siihen, että tulisin todennäköisesti menettämään paljon verta, koska he joutuisivat leikkaamaan istukan läpi kohtuun. Minua varten oli varattu useampi pussi verta, mikäli tätä jouduttaisiin antamaan. Sain loppupeleissä 4*500ml verta, koska menetin yhteensä 2.900ml verta, joka vastaa noin 60% koko verimäärästäni. Ei ollut ihme, että meni hieman heikkoon kuntoon leikkauksessa ja olo seuraavana päivänäkin oli kuin rekan alle jääneellä.

Heräämössä

Kun minut oli parsittu kasaan, minut vietiin heräämöön. Kello oli tällöin noin kolme iltapäivällä. Koska minulle oli annettu spinaalipuudutus ja arvoni olivat laskeneet todella huonoiksi menetetyn verimäärän takia, jouduin odottelemaan heräämössä tunnon palaamista jalkoihin sekä arvojen kohenemista. Leikkauksen yhteydessä minulle oli laitettu ballonki kohtuun, jotta saaatiin kohtu supistelemaan kasaan sektion jälkeen. Tämä poistettiin heräämössä ja sain vielä lisäverta sekä epiduraalia jälkikipuihin, jotka tuossa vaiheessa tuntuivat suhteellisen lieviltä.

Lepäilin heräämössä ja juttelin hoitohenkilökunnan kanssa, että miten sektio oli sujunut ja saisiko mieheni sekä tyttäremme tulla käymään heräämössä.Mieheni ja tyttäremme olivat menneet leikkauksen jälkeen ensin omaan huoneeseen ennen perhehuonetta. Omassa huoneessa mieheni otti tyttäremme ihokontaktiin ja antoi hänelle luovutettua äidinmaitoa ruiskulla. Ennen perhehuoneeseen siirtymistä, mieheni ja tyttäremme pääsivät käymään heräämössä, koska tuolloin siellä ei ollut muita potilaita paikalla. Oli super ihanaa nähdä heidät synnytyksen jälkeen ja ottaa tyttäremme kunnolla syliin ensimmäistä kertaa. Saimme kokeiltua ensi-imetystä heräämössä ja jatkoin tämän jälkeen rintojen lypsämistä hoitohenkilökunnan ohjeistuksella.

Perhehuoneessa

Kello oli jotain puoli yksitoista keskiviikkoiltana kun pääsin perhehuoneeseen mieheni ja tyttäreni luokse. Mieheni oli pärjännyt todella hyvin tyttäremme kanssa kahdestaan ja saanut hyviä vinkkejä vastasyntyneen perushoitoon hoitohenkilökunnalta. Saimme huoneeseen iltapalaa ja teki niin hyvää syödä jotain kun edellisestä syömisestä oli kulunut melkein 24 tuntia. Meitä hoitanut yöhoitaja auttoi meitä imettämisessä sekä muussa vastasyntyneen perushoidossa. Itse pystyin tuossa vaiheessa vain imettämään, koska en päässyt tuon yön aikana vielä ylös sängystä, joten mieheni vaihtoi vaipat, nosti tyttäremme syliini ja pois siitä sekä hoiti kapaloinnin ja kaiken muun.

Seuraavana aamuna (torstai) pääsin yöhoitajan avustuksella ylös sängystä toisen kyljen kautta. Tämä oli kuin uudelleen kävelyn opettelemista, koska leikkaushaavaa särki ja koko vatsan alue oli todella kipeä sekä mustelmilla. Oli kuitenkin tärkeää alkaa liikkumaan pikku-hiljaa, jotta itse paraneminen ja palautuminen sektiosta alkaisi heti. Ensimmäinen ylösnouseminen oli yhtä tuskaa ja tällöin pyörrytti, mutta pikku-hiljaa tämä helpotti ja perjantaina olin kuin uudesti syntynyt. Nouseminen ja käveleminenkin onnistuivat ihan hyvin ja pystyin jopa käydä hakemassa meille ruoat ja juomat käytävästä kun muuten mieheni oli nämä käynyt hakemassa.

Kotiutuminen

Perjantaina meillä oli tapaaminen lastenlääkärin kanssa, jossa tarkistettiin mm. tyttäremme paino, keltaisuus, kuulo ja näkö. Tyttäremme painoi syntyessään n. 2,6kg ja oli 46cm pitkä. Paino oli tipahtanut n. 2,4kg, mutta saimme kuitenkin lastenlääkäriltä tyttäremme osalta kotiutumisluvan. Minulla oli noussut maidot torstaina ja pystyin imettämään tytärtämme hyvin, joten hän ei tarvinnut enää lisämaitoa (luovutettu äidinmaito) mitä olimme saaneet imetyksen lisäksi Naistenklinikalla.

Oli helpottava kuulla, että tyttäremme oli saanut kotiutumisluvan vaikka oli ollut syntyessään todella pikkainen ja painokin oli laskenut. Odottelimme vielä kotiutumislupaa osaltani, joka saatiinkin perjantaina myöhään illalla ennen kahtatoista. Minulla oli ollut hieman ongelmia virtsaamisen kanssa sektion jälkeen, koska minut oli jouduttu katetroimaan useamman kerran kun normaali virtsaaminen ei alkanut sujumaan. Onneksi tämä lopulta alkoi sujumaan perjantai-iltana ja kotiuduimme lauantai-iltapäivästä kotia. Oli niin ihanaa olla kotona 1,5 viikkoisen sairaalareissun jälkeen.

Synnytyksen jälkipuinti

Muistan antaneeni synnytykselleni numeron 8,5 tai 9-. Numeroa alenti se, että olin tosi kivuissani leikkauksen jälkeen, koska olin menettänyt huomattavan suuren määrän verta. Tämä on poikkeuksellisen paljon sektion aikana ja tätä ei tapahdu usein. Tämä on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että lääkärit joutuivat leikkaamaan istukan läpi kohtuun, joka on aiheuttanut verisen vuodon. Vaikka koen, että itselläni on verrattain korkea kipukynnys ja olen kokenut useamman keskenmenon, omalla kohdallani sektio oli ihan next level. Ei sitä turhaan sanota, että tämä on todella suuri kirurginen toimenpide ja varmasti yksi harvoja isoja leikkauksia mitä naisille saatetaan tehdä. Ei siis mikään ihme, mikäli tämän jälkeen saattaa tuntea olonsa kipeäksi. Itse olisin toivonut, että joku olisi varoittanut kiputiloista, mutta toki me kaikki koemme kivun eri tavalla ja tätä on vaikea ennalta määritellä. Lisäksi osaltani kiputilaan on saattanut vaikuttaa 60% verimäärän menettäminen.

Onneksi oma palautuminen sektiosta lähti nopeasti käyntiin ja pääsin heti seuraavana päivänä jalkeille hoitajan avustuksella. Lisäksi arvoni kohenivat nopeasti ja rauta-arvoni olivat kerenneet normalisoitua lisäraudan avulla jälkitarkastukseen mennessä. Minulle sektio aiheutti kohtutulehduksen sekä pahan virtsaputken tulehduksen jälkikomplikaationa. Nämä saattoivat johtua siitä, että minulle jäi pala istukkaa kohtuun sekä minut jouduttiin katetroimaan useamman kerran synnärillä ollessani, koska virtsaaminen ei normalisoitunut. Kaikki nämä kuitenkin saatiin hoidettua antibiooteilla ja tuo pala istukkaa erillisellä pienimuotoisella toimenpiteellä jälkikäteen, jonka jälkeen minulla ei ole ollut mitään muita komplikaatioita. Tunnen myös olevani paremmassa kunnossa kuin ennen sektiota, koska olen pyrkinyt kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota omaan ryhtiini ja keskivartalon tukeen.

Näin lopuksi on pakko sanoa, että kaikki nämä jännitys momentit niin raskauden kuin synnytyksen aikana sekä sektion jälkikomplikaatiot ovat kaikki olleet tyttäremme arvoisia ja kokisin nämä koska tahansa uudestaan. Saamme olla todella kiitollisia siitä, että olemme saaneet terveen, ihanan, iloisen, nauravan tytön, joka kehittyy ja kasvaa päivä päivältä. Tyttärellämme ei ole mitään allergioita ja hän on kehittynyt ikätovereidensa tahdissa, vaikka onkin syntynyt keskosena 4 viikkoa etuajassa. Iso-kiitos meitä hoitaneelle Naistenklinikan hoitohenkilökunnalle, joka piti meistä koko ajan todella hyvää huolta. Emme olisi tässä ilman saamaamme hyvää hoitoa🖤.

***

Viranomaislähteitä ja -sivustoja

Mikäli sinua kiinnostaa lukea lisää suunnitellusta sektiosta, keisarileikkausesta ja ennenaikaisesta synnytyksestä, suosittelen tsekkaamaan seuraavat sivustot:
- HUS:n sivuilla on käyty lyhyesti läpi suunnitellun sektion vaiheet sekä syitä miksi edetään suunnitellulla sektiolla. Lisäksi täältä löydät suomeksi HUS:n Vauvamatkalla-videon keisarileikkauksesta, jossa HUS:n ammattilainen kertoo keisarileikkauksesta. Sama video löytyy täältä myös englanniksi.
- Naistalon sivuilta löydät keisarileikkauksen etuja sekä haittoja, joita olen käynyt myös tässä julkaisussa läpi. Lisäksi täältä löydät tietoa spinaali- ja epiduraalipuudutuksesta teksti- ja videomuodossa sekä oman pdf-selosteen selkäpuudutuksesta. Täältä löydät tietoa myös ennenaikaisista supistuksista sekä täältä löydät tietoa myös ennenaikaisesta synnytyksestä.
Valitettavasti HUS:lta en löytänyt suoraan netistä olevaa hoito-ohjetta, mutta nähneeni vastaavan mitä löytyy Turun yliopistolliselta keskussairaalalta (TYKS). Mikäli sinua kiinnostaa tsekata hoito-ohjetta etukäteen, käy tsekkaamassa TYKS:n hoito-ohje täältä, joka toimii hyvänä esimerkkinä myös HUS:n osalta. Muistathan kuitenkin aina pyytää omasta sairaanhoitopiiristäsi suunnitellun sektion hoito-ohje.

Muut vinkit

Mikäli sinua kiinnostaa kuunnella muiden kokemuksia suunnitellusta sektiosta tai ennenaikaisesta synnytyksestä, ainakin seuraavissa podcasteissa olen törmännyt näihin: Hei baby, Sydänääniä ja The Birth Hour.
Facebookista löytyy myös ryhmä suunnitellulla sektiolla synnyttäneille, joka on vertaistukiryhmä. Ryhmä on avoimen sektiomyönteinen. Sen tarkoitus on jakaa tietoa ja kokemuksia suunnitellusta sektiosta, antaa mahdollisuus keskustella synnytyspeloista ja traumaattisista synnytyskokemuksista, sekä edistää naisten oikeutta päättää omasta kehostaan eli oikeutta valita itse vapaasti synnytystapansa.

***